Helsingin Vanhojen Tovereiden lokakuun 14. kokous jatkoi eurooppalaisten asioiden ja ilmiöiden tarkastelua. Alustajaksi saapui väitöskirjatutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli Saksan poliittista tilannetta EU:n prisman läpi.
Aivan aluksi Ronkainen totesi että ulkopoliittinen keskustelu Suomessa on muuttunut kovasti NATO-jäsenyyden jälkeen. Se on jopa näkynyt siten ketä halutaan kokouksiin asiantuntijaksi. NATO-kriittisiä näkemyksiä ei oikein haluta kuunnella.
Hän pohti, miksi Saksa on viime vuosina ollut Euroopan yhteinen ”kusitolppa”, koska sen talouden kasvumalli on perustunut Venäjän halpaan energiaan joten on siis oikein että se saa nyt näpeilleen. Gerhard Schröderin palkkamalli yhdessä Venäjän halvan energian kanssa edistivät euron delvalvoitumista.
Kiihtyvä suurvaltojen välinen kilpailu, kansainvälinen kauppasota, tariffien asettaminen, raippatullit ja USA:n kongressin Ukrainan avun jäädytys heijastuvat tähän päivään. EU asetti Kiinan sähköautoille lisätariffit. Saksan talous kärsii kaikista näistä.
Kun puhutaan Ukrainan sodasta niin tutkimusten mukaan EU:n kansalaiset haluavat rauhan jopa alueluovutusten kustannuksella.
EU:ssa ollaan ajatusmaailmassa jämähdetty 90-luvulle, vaikka perusrakenteet ovat muuttuneet. Lissabonin strategia asetti tavoitteen että EU on 2015 maailman johtava suurvalta. Tosiasiassa kohta jopa Intia ajaa ohi.
Mario Dragi teki EU:lle kilpailukykyraportin joka paljastaa että EU on Italian kehityksen tiellä. Saksalainen talousajattelu määrittelee EU:n politiikan.
EU jää USA:ta jälkeen koko ajan. Miten EU määrittelee nykyisin suhteensa Kiinaan? USA jää koko ajan Kiinasta jälkeen.
EU:n velanotosta puhuttaessa on muistettava että se on ottanut velkaa koko ajan, mutta sitä on jaettu tukena jota ei ole maksettava takaisin. Teollisuustukiakin näytetään jatkettavan.
Yksityiset investoinnit ovat EU:ssa pienet joten EU-tukien pitäisi olla valtavat jotta niillä olisi merkitystä.
EU:n ongelmana ei ole kilpailukyky vaan työn tuottavuus ja teknologinen kehitys, innovaatiot. EU jää koko ajan jälkeen.
EU:n tulevaisuudesta pitää voida puhua, vaikka se vaikeaa onkin. Keskustellaan siis enemmän määräenemmistöllä päättämisestä, komission vallasta, Eurooppa-neuvoston vallasta, vahvemmasta integroitumisesta, parlamentin asemasta.
Saksassa on pian liittovaltion vaalit ja nyt näyttää että CDU/CDS ne voittaa, AfD pärjää hyvin ja Sahra Wagenknecht -liittouma on vasemmiston nouseva uusi puolue. Yksi mahdollinen hallituskoalitio voi olla CDU-SPD-akselille rakentuva.
Teksti ja kuva Hannu Ohvo