Pääkaupungin Wanhojen Tovereiden jäsenmatkan Läänenmaalle 14.-17.5.2024 aiheena oli rantaruotsalaisten elämä ja kulttuuri ennen 2. maailman sotaa. Asuimme Haapsalussa josta käsin vierailimme Vormsin saarella ja Noarootsin alueella. Niiden lisäksi tutustuimme myös Haapsalun nähtävyyksiin ja kotimatkalla Paldinskin kaupunkiin.
Haapsalu-päivä
Ensimmäinen pysähdys matkalla Haapsaluun oli Ristin Siperiaan kyyditettyjen muistomerkillä. NL kyyditti yli 30 000 virolaista 1941-1949 Siperiaan. Suurimmat kyyditykset tapahtuivat maaliskuussa 1949, jolloin 20 000 virolaista kyyditettiin, valtaosa oli naisia ja lapsia.
Muut ensimmäiset tutustumiskohteet Läänemaalla löytyivät Haapsalun kaupungista, jonka rautatieaseman 217 metriä pitkä, katettu laituri on peräisin vuodelta 1907. Se rakennettiin Venäjän keisarillisen perheen vierailua varten. Keisari ja hänen lähipiirinsä eivät kuitenkaan koskaan sitä käyttäneet.
Päivän toinen vierailukohde oli Haapsalun pitsikeskus ja -museo, jossa perehdyttiin Haapsalun huivin historiaan ja kuviomalleihin.
Vormsi-päivä
Keskiviikkona oli vierailu Vormsin saarella, jonka asukkaista valtaosa ennen toista maailmansotaa oli ruotsinkielisiä.
Haapsalun edustalla sijaitsevalla Vormsin saarelta ei enää rantaruotsalaisia löydy, vaikka ennen toista maailmansotaa saaren runsaasta 2 500 asukkaasta suurin osa oli ruotsinkielisiä. Heistä valtaosa pakeni neuvostomiehityksen tieltä vuonna 1944 Ruotsiin, eivätkä pakolaisten jälkeläiset ole olleet halukkaita muuttamaan esivanhempiensa kotisaarelle.
PWT:n jäsenmatkalaisten perehtyminen Vormsiin alkoi kolmen vartin lauttamatkalla Rohukylästä Svibyhyn. Sieltä jatkettiin jatkettiin saaren ”pääkaupunkiin” Hulloon, jossa sijaitsee niin kunnanvirasto, koulu, terveyspalvelut kuin kauppakin. Vajaan sadan neliökilometrin suuruisella saarella asuu tätä nykyä ympärivuotisesti noin 190 henkeä, mutta kesällä asukasmäärä moninkertaistuu.
Vormsin paikannimet ovat säilyneet ruotsinkielisinä, vaikkei saarella enää olekaan ruotsinkielisiä asukkaita. Vormsin länsirannalla on Saxbyn majakka. Se on 27 metriä korkea ja valmistui vuonna 1864.
Toinen saaren merkkirakennuksista on 1300-luvulta peräisin oleva Pyhän Olavin kirkko, jotka matkalaisille esitteli saaren monitoimimiehiin lukeutuva Meeme Veisson.
Vormsilla saatiin maistiaiset saaren perinteisestä talharpa- eli hiiukannelmusiikista. Suomessa soitin tunnetaan nimellä jouhikko. Soitin tuli Vormsille saarelle muuttanneiden ruotsalaisten mukana 700 vuotta sitten. Sitä soitettiin etenkin häissä ja saaren monissa krouveissa, joissa se tahditti tanssia. Saaren miehet tekivät itse soittimensa ja myös soittivat niitä.
1800-luvulla saarelle saapui Ruotsista lähetyssaarnaaja Österblom, joka mielestä soitin oli paholaisen keksintö. Hänen tuomitsevien saarnojensa seurauksena talharpat kerättiin kokoon ja hävitettiin polttamalla. Onneksi muutama kovapäinen vormsilainen piilottii soittimensa, joka koki vuosikymmenten jälkeen renesanssin Viron itsenäistyttyä uudelleen. Yhtenä osoituksena talharpan suosiosta kertoo se, että Viron edustajana Euroviisuissa oli tänä vuonna Puuluup-niminen yhtye. Se tunnetaan talharpamusiikista.
Soitin on kasvattanut viime vuosina suosiotaan. Vormsilla talharpan soittoa opetetaan mm. Vormsin peruskoulussa. Vormsilaisiin talharpan mestarisoittajiin kuuluu Marju Tamm, joka kertoi sekä soittimen historiassa ja järjesti matkalaisille pienen konsertin. Hän kertoi, että vormsilainen talharpa on nelikielinen ja että sen kielet tehdään hevosen häntäjouhista.
Noarootsi-päivä
Torstaina PWT:n jäsenmatkalaiset vierailivat Noarootsin kirkossa ja koulussa sekä Haapsalussa piispanlinnassa ja tuomiokirkossa.
On arvioitu, että Noarootsin Pyhän Katariinan kirkko on rakennettu 1300-luvulla. Alkujaan jumalanpalvelukset järjestettiin vain ruotsin kielellä, mutta kun virolaisten asukkaiden osuus alueella kasvoi, myös vironkielisiä jumalanpalveluksia ryhdyttiin järjestämään. Ruotsin nykyinen kuningas vieraili kirkossa huhtikuussa 1994. Vierailun muistoksi hänen nimikirjoituksensa kaiverrettiin kivitauluun, joka on nyt sijoitettu kirkon uloskäynnin viereen.
Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen ruotsin kielen opetusta ryhdyttiin tarjoamaan ensin Haapsalussa, jossa toimi jonkin aikaa yksityinen ruotsinkielinen lukio. Nykyisin ruotsia opetetaan rantaruotsalaisten vanhoilla asuinseudulla Noarootsissa, jonka lukiossa on oppilaita ympäri viroa. Sen johtaja Laine Belovas on myös lukion perustaja. Koulu toimii valtion rahoituksen turvin ja se on yksi Viron arvostetuimmista lukioista. Opetustilat on sijoitettu remontoituun vanhaan kartanorakennukseen, jossa niin oppilaat kuin opettajatkin tuntuivat viihtyvän.
Piispanlinnoituksen museovierailun jälkeen siirryttiin Haapsalun tuomiokirkkoon. Siellä kirkkoa esittelivät emerituspiispa Tiit Salumäe ja hänen veljensä Mart Salumäe, joka toimii nykyisin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherrana.
Paldiski-päivä
Viimeisenä matkapäivänä käytiin ihmettelemässä Rummun avolouhokseen syntynyttä tekojärveä, jota ympäröivät louhintajätteestä kasatut kukkulat. Louhos toimi vankityövoimalla yli puoli vuosisataa. Kun louhinta päättyi, vesipumput pysäytettiin, minkä seurauksena louhos täyttyi vedellä ja siellä olevat rakennukset jäivät veden varaan. Nykyisin Rummun louhos on suosittu vapaa-ajanviettopaikka, jossa käydään uimassa, sukeltamassa ja sup-lautailemassa.
Ennen Tallinnan satamaan palaamista ehdittiin vielä piipahtaa Paldiskissa. Se oli neuvostoaikaan suljettu kaupunki, koska siellä sijaitsi sukellusvenetukikohta. Kun neuvostojoukot 1990-luvulla lähtivät ja kaupunki siirtyi Viron hallintaan, se oli surkeassa kunnossa. Kolmen vuosikymmenen aikana Paldiski on pessyt kasvonsa ja on nyt siisti ja virkeä satamakaupunki.
Paldiskin oma poika Amandus Adamsson oli kuulu kuvanveistäjä tsaarinajan Venäjällä. Hänen elämäänsä ja teoksiinsa voi tutustua pienessä ateljeemuseossa.
Paldiskin kaupunki on Pakrin niemen kyljessä. Niemi on tunnettu 25 metrin korkeuteen kohoavasta kalkkikivisestä rantatörmästään. Nykyisin törmällä liikkumista on rajoitettu, sillä se on viime vuosina sortunut useasta kohdasta. Niemessä on myös Viron korkein majakka.
Teksti: Annakati Mattila
Kuvat: Hannu Ohvo
KATSO LISÄÄ KUVIA MATKALTA ALLA OLEVASTA GALLERIASTA
