Nostalgiasta on tullut keskeinen populismin nimittäjä. Näin sanoi filosofiaan, aatehistoriaan ja politiikkaan erikoistunut akatemiatutkija Timo Miettinen esitellessään kirjaansa Demokratian aika maanantaina 1.9. Pääkaupungin Wanhojen Tovereiden kuukausitapaamisessa.
Hän nosti esimerkeiksi Trumpin vaalitavoitteet, Britannian brexit-kampanjan ja Orbánin toiminnan Unkarissa. Kaikissa näissä tapahtumissa poliittinen projekti on liittynyt menneisyyteen vetoamiseen.
Autoritaariset hallinnot hyödyntävät kaipuuta menneisyyteen ja niissä erottuu myös toinen menneisyyttä koskeva ajattelutapa:
”Paluu menneisyyteen on nykyisin politiikan keskeinen arvo ja siinä olennaisen osan on saanut uhriutuminen. Historia ei ole kuitenkaan se paikka, johon palataan, vaan sitä käytetään uhrikertomuksen lähteenä,” Miettinen totesi.
Putinin Venäjä on hänen mukaansa hyvä esimerkki uhriutumisesta. Nyky-Venäjän mukaanhan 1900-luvun geopoliittiset katastrofit ovat lännen masinoimia ja Ukrainan sodan avulla se taas pyrkii muuttamaan historian suuntaa vaikka jälkikäteen.
Miettisen teos ei perustu historiassa perinteisesti käytettyyn sykliseen ajattelutapaan, jonka mukaan autoritarismin jälkeen koittaisi aina jossakin vaiheessa ikään kuin automaattisesti demokratian aika.
Miettisen näkökulma on toinen, sillä hän tarkastelee demokratiaa aikaan kytkettynä eikä yliajallisena ilmiönä. Kirjassa käydään läpi demokratian historiaa antiikin ajasta lähtien, pohditaan se ristiriitaisuuksia ja muistutetaan, että sattumallakin on sijansa demokratian kehityksessä.
Demokratian tulevaisuutta on Miettisen mukaan vaikea ennakoida, koska tulevaisuutta koskevat vaihtoehdot ovat vähentyneet ja toisaalta se riippuu myös historian satunnaisuudesta.
Teksti Annakati Mattila
Kuva Hannu Ohvo