Vaikka Itämeren kuormitus on viime vuosikymmeninä vähentynyt huomattavasti, vesistön rehevöityminen on jatkanut kasvuaan. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila kertoi ruotsalaistutkijoiden havaintojen mukaan kuitenkin näyttävän siltä, että Itämeren tilassa ollaan saavutettu käännekohta ja vihdoin ollaan matkalla parempaan suuntaan.
Viisikymmentä vuotta sitten media nimesi Itämeren likamereksi. Tuolloin arvioitiin, että Itämeri oli maailman saastunein vesistö. Esimerkiksi vuonna 1969 merivesi Helsingin Tamminiemen edustalla oli niin saastunutta, että kaupungin terveydenhuoltolautakunta kielsi siinä uimisen. Presidentti Kekkosen ei kuitenkaan tarvinnut luopua aamu-uinneistaan, sillä elinkeinoelämä lahjoitti Tamminiemeen katetun uima-altaan.
Helsingin alueen wanhojen tovereiden ja Tallinn-Harjumaa Vanemad Sotsiaaldemokraadid -yhdistyksen Itämeri-seminaarissa puhunut Knuuttila totesi, että kuolleiden pohjien pinta-ala Itämeressä on kymmenkertaistunut viimeksi kuluneen vuosisadan aikana.
Siihen syynä on Itämeren pitkään jatkunut ravinnekuormitus ja sen aiheuttama rehevöityminen. Myös meriveden lämpeneminen on nopeuttanut hapen kulumista.
Kun merivesi lämpenee, planktonlevien määrä kasvaa suureksi. Kuollessaan leväsolut vajoavat meren pohjaan, jossa osa siitä päätyy eläinten ruuaksi. Kuollutta levämassaa on kuitenkin niin paljon, että isompi osa jää mikrobien hajotettavaksi, mikä kuluttaa happea.
– Hapeton tila heikentää kykyä pidättää sinne sitoutunutta fosforia ja fosforin vapautuminen taas rehevöittää merta, Knuuttila huomautti.
Pohjanmereltä Itämerelle tulee noin kerran kymmenessä vuodessa suolapulsseja, jotka työntävät suolaista vettä Tanskan salmien kautta Itämeren altaaseen. Ilmiö parantaa Itämeren veden laatua. Suomen rannikkovesien kannalta suolapulssit ovat Knuuttilan mukaan kuitenkin ongelmallisia.
– Niihin liittyy sellainen piirre, että uusi hapekas suolainen vesi työntää edellään vanhaa hapetonta vesimassaa kohti pohjoista eli Suomenlahteen ja Pohjanlahteen. Hapettoman veden mukana Suomen rannikkovesiin kulkeutuu fosforia, joka lisää rehevöitymistä, Knuuttila totesi.
Päivän toinen teema oli Itämeren turvallisuus, josta puhuessaan eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Johannes Koskinen nosti esille Venäjän öljykuljetuksissaan hyödyntämän varjolaivaston ja merenkulun kansainväliset säännöstöt.
Koskinen muistutti, että Venäjä kiertää sille asetettuja taloudellisia sanktioita varjolaivaston avulla. Laivojen kierrätetään omistajalta toiselle ja niiden nimiä vaihdetaan, jotta niiden todellinen kunto ja alkuperä jäisivät hämärän peittoon. Alukset ovat poikkeuksetta vanhoja, huonokuntoisia ja enemmistö niistä merikelvottomia ainakin Itämeren olosuhteissa.
Itämeren turvallisuudessa on Koskisen mukaan tapahtunut viime vuoden lopun kaapelirikkojen seurauksena kuitenkin myös myönteistä kehitystä. ”Naton patrullit partioivat Itämerellä ja alueen maiden tiedonvaihto on nopeutunut niin, että se tapahtuu käytännössä nyt reaaliajassa.” Koskinen sanoi, että teknologian kehittymisen ansiosta kaapeleita ja kaasuputkia voidaan suojata entisiä tehokkaammin teknisten välineiden avulla ja on myös mahdollista suojella uhanalaisimpia kohteita peittämällä ne.
Viron vanhempien sosialidemokraattien puheenjohtaja Tiit Tammsaar huomautti, että Suomen ja Viron näkemykset Itämeren turvallisuuskysymyksistä ovat samankaltaisia. Hän kertoi, että Virossa seurattiin kiinnostuneina, kun suomalaisviranomaiset toteuttivat erikoisoperaation Eagle S -alukselle.
– Se oli oikea toimenpide, sillä venäläisille kansainvälinen merioikeussopimus ei merkitse mitään, Tammsaar huomautti.
Suomalais-virolaisessa Itämeri-seminaarissa oli mukana runsaat kolmekymmentä osallistujaa suomalaisista ja virolaisista järjestöistä. Suomen Wanhat Toverit -yhdistyksen tervehdyksen seminaarille esitti SWT:n puheenjohtaja Reijo Päivärinta.
Teksti ja kuvat Annakati Mattila