Viron koilliskantin historiaan mahtuu luultavasti enemmän sodan kuin rauhan vuosia. Todisteet siitä saatiin Narvan historiallisessa museossa, joka oli yksi Pääkaupungin Wanhojen Tovereiden jäsenmatkan tutustumiskohteista viime viikolla.
Nelipäiväisen matkan ohjelmassa pääpaino oli historialla, mutta sijansa siinä saivat niin taide, suomalais-ugrilainen kulttuuri kuin tämän päivän todellisuuskin. Matkalla oli mukana 29 retkeläistä ja sen aikana käytiin kymmenessä tutustumiskohteessa.
Ensimmäinen niistä Tulivee-museo, joka kertoo kieltolain aikana Suomen ja Viron välillä kukoistaneesta pirtukaupasta. Kieltolaki oli Suomessa voimassa vuosina 1919-1932 ja sen seurauksena Virosta Suomeen salakuljettiin vuosittain huikeat määrät laitonta viinaa. Kuljetukseen käytettiin usein ns. torpedoja, joita uitettiin veneen perässä Suomenlahden pohjoisrannalle. Pisimillään torpedossa saattoi olla jopa yli 900 pirtukanisteria.
Rautaisannoksen itäisen Viron poliittisesta tilanteesta tarjosi Kohtla-Järven kaupunginjohtaja Henri Kaselo. Hän esitteli myös palavan kiven kaivoksistaan tunnettua kaupunkiaan ja sen kehittämissuunnitelmia. Vajaan 35 000 asukkaan Kohtla-Järve on Viron viidenneksi suurin kaupunki, jonka asukkaista noin 20 prosenttia on vironkielisiä. Vironkielisten asukkaiden osuus kaupungissa on kuitenkin selvästi suurempi kuin Narvassa, jossa se jää alle 10 prosenttiin.
Toisen matkapäivän teemana oli Narvan historia. Tutustumismatka siihen aloitettiin 350 vuotta vanhalta raatihuoneelta, joka on vast’ikään kunnostettu entiseen loistoonsa.
Kaupungin sotaisaan historiaan saatiin pikakatsaus Narvan linnoituksen museossa. Linnoituksen perustivat 1200-luvulla tanskalaiset. Seuraavaksi se siirtyi liiviläiselle ritarikunnalle ja sen jälkeen se on ollut Ruotsin, Venäjän, Viron, Saksan, Neuvostoliiton ja nyt jälleen Viron hallussa.
Toisen matkapäivän kolmantena kohteena oli Kreenholmin manufaktuurin alue. Saksalainen tekstiilikauppias Ludwig Knoop perusti ensimmäisen tekstiilitehtaansa Narvajoen saarelle 1800-luvun puolivälissä. Sen jälkeen tuotantoa laajennettiin niin, että suurimmillaan manufaktuurissa oli seitsemän tehdasta ja enimmillään yli 10 000 työntekijää. Käyttövoimansa tehtaat saivat Narvajoen koskesta, jonka uoma on nyt kuivillaan. Kreenholm oli aikoinaan kuin kaupunki kaupungissa, sillä tuotantolaitoksella oli oma asuinalueensa, koulunsa, sairaalansa, kolme kirkkoa, leipomonsa ja jopa vankila. Nykyään Kreenholmin alueen asunnot ovat yksityisomistuksessa ja ruotsalaisomisteiset tehdasrakennukset tyhjillään. Suojelluille rakennuksille on suunniteltu monenlaista käyttöä, mutta investointeihin ei ole löytynyt rahaa.
Matkalla päästiin myös veneretkelle. Narvajokea pitkin seilattiin Narvasta perinteikkääseen kylpyläkaupunki Narva-Jõesuuhun. Sen hienohiekkaista 7,5 kilometrin pituista rantaa reunustaa mäntymetsä, minkä vuoksi Narva-Jõesuuta on pidetty ihanteellisena paikkana keuhkosairauksien hoitoon. Kaupungissa on edelleenkin lukuisia kylpylöitä ja lisäksi yksityisiä huviloita, joissa lomalaiset voivat majoittua. Narva-Jõesuussa päästiin maistelemaan myös paikallista erikoisuutta eli savunahkiaiskeittoa.
Kreenholmin manufaktuuri piti aikoinaan huolen työläistensä hengenelämästäkin ja rakennutti Narvaan kolme kirkkoa. Yksi niistä on luterilainen Aleksanterin kirkko. Sen torni tuhoutui toisen maailmansodan taisteluissa, mutta se rakennettiin uudelleen ja valmistui vuonna 2008. Kirkon torniin pääsee nykyisin hissillä ja sieltä on hieno näköala yli kaupungin ja Narvajoen.
Moni suomalais-ugrilaista sukuperää oleva hakeutui neuvostoaikana asumaan Itä-Virumaalle. Narvan Inkeri-talo toimii nykyaikana näiden kansojen yhdyssiteenä ja pyrkii säilyttämään ja edistämää suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuuria. Vatjalaisia kansallispukuja ja perinteitä PWT:n ryhmälle esitteli Ekaterina Kuznetsova, joka myös lauloi vatjaksi ja isuriksi.
Viimeinen matkapäivä oli omistettu kahdelle taidekohteelle. Rakveren lähistöllä sijaitsevalla Muugan taidekartanolla on mielenkiintoinen historia. Kartanon rakennuttaja C.T. von Neff oli taiteilija ja toimi Pietarissa akatemiaprofessorina ja Eremitaasin konservaattorina keisari Aleksanteri II:n aikana. Neff hankki kartanoonsa suuren määrän kopioita taidemaailman klassikoista. Moni niistä katosi toisen maailmansodan melskeissä. Kartanon nykyinen omistaja Tarmo Noodla haluaa palauttaa kartanon entiseen loistoonsa. Hän on sen vuoksi ryhtynyt hankkimaan siellä aikoinaan olleiden töiden kopioita ja sijoittamaan niitä samoihin paikkoihin, joihin ne oli valokuvien mukaan sijoitettu Neffin aikana.
Päivän toisena kohteena olleen Muinastaide Kodan työt tuovat viestiä 6 000 vuoden takaa ja avaavat tuon ajan ihmisten maailmankäsitystä. Teokset ovat kopioita Äänisjärven kalliopiirroksista, jotka itse asiassa ovat kivityökaluilla tehtyä kaiverruksia. Näyttely on pystytetty vanhaan myymälärakennukseen Palmsen kartanon lähelle ja sitä ylläpidetään vapaaehtoisvoimin.
Teksti Annakati Mattila
Kuvat Hannu Ohvo
KATSO KUVAGALLERIA MATKALTA
