Joulukuun kerhossamme vieraili kansanedustaja, tohtori Kimmo Kiljunen.
Lähi-idän tilannetta Kimmo Kiljunen avasi kertomalla kokemuksistaan tänä vuonna tehdyillä vierailuilla useissa nykyisen kriisialueen kohteissa. Alueella vallitsee jatkuva kostonkierre, jota ei voida ratkaista asevoimin. Katkeruus, viha ja pelko hallitsevat kaikkia. Keskustelut eri ryhmittymiä ja uskontokuntia edustaneiden ihmisten kanssa olivat kuitenkin johtaneet optimistisempaan ajatukseen: ihmiset voivat elää yhdessä, jos olisi poliittista tahtoa. Se edellyttäisi mm. palestiinalaisten kansallisen identiteetin tunnustamista.
Ukrainan tilanteen osalta hän totesi mm. että lähes kaikki kysyvät, miten sota päättyy. Ja vastaus on: kukaan ei tiedä. Sota vain jatkuu ”kuvottavana teurastuksena”. Spekulaatioita riittää: on mahdollista, että sota jatkuu vielä pitkään; Ukrainan pään yli voidaan yrittää tehdä diiliä; voidaan ehdottaa alueluovutuksia, joita ei voida hyväksyä. Pysyvä jännite voi johtaa Venäjän eristämiseen – Venäjän omasta tahdosta. Ja on myös mahdollista, että Ukraina voittaa. Kimmo piti tärkeänä, että Suomesta/lännestä pidettäisiin yhteyksiä niin Venäjän kuin Valko-Venäjänkin oppositioon. Rajalain hän totesi tärkeäksi sen vuoksi, että sen avulla raja voidaan myös joskus ja sopivalla tavalla avata.
Alustus kirvoitti keskustelun, jossa sivuttiin ulkopolitiikan teemoja.
Trumpin ja Putinin keskinäisiä suhteita koskeneeseen kysymykseen Kiljunen esitti mielenkiintoista pohdintaa kahden ajatusmaailmaltaan samanlaisen (diktaattori)tyypin ”synkkaamisesta”: toiselle on America first, toiselle Russia first.