Sosialidemokraatit ovat olleet mukana solidaarisuustyössä puolen vuosisadan ajan. Päätös kansainvälisen kehitysyhteistyön aloittamisesta tehtiin SDP:n puoluekokouksessa Turussa vuonna 1969. Seuraavana vuonna perustettiin solidaarisuusrahasto, joka sittemmin muuttui Kansainväliseksi Solidaarisuussäätiöksi ja sai aikaa myöten nykyisen käyttönimensä, joka on Solidaarisuus.
Pitkään kehitysyhteistyötä tehnyt Jukka Pääkkönen kertasi maanantaina 4.11. PWT:n kokouksessa Solidaarisuuden historiaa ja kertoi, kuinka säätiö on vuosien kuluessa muuttunut sissiliikkeiden tukijasta naisten ja tyttöjen puolustajaksi.
Heti toimintaa aloitettaessa tehtiin periaatepäätös, jota on noudatettu säätiön toiminnassa kautta vuosikymmenten. Tehtiin päätös, ettei Solidaarisuussäätiö tue aseellista toimintaa, vaan sen antama tuki ohjataan esim. koulutukseen, terveydenhuoltoon ja vastaaviin yhteiskunnallisiin hankkeisiin.
Solidaarisuussäätiöllä on ollut projekteja niin Afrikassa, Aasiassa, Etelä- ja Väli-Amerikassa kuin Euroopassakin, ja kohteet ovat olleet monenlaisia. Ugandassa avustettiin kirjapainon käynnistämisessä, Zimbabween lähetettiin konttikaupalla kuokkia, Angolassa avustettiin rakennusprojektia tiilitehtaan avulla, Nicaraguassa oli sekä lastenruokaprojekti että erilaisia maatalouden hankkeita ja Venäjän Karjalassa pyrittiin karsimaan perheväkivaltaa.
Jukka Pääkkösen mukaan takavuosina monilla aatteellisilla järjestöillä oli omia kehitysapuhankkeitaan, mutta ne ovat hiipuneet pikku hiljaa unholaan. Nyt Solidaarisuus on tällä saralla ainoa edelleen hengissä oleva pieni toimija.
– Kilpailu kehitysaputoiminnassa on koventunut rajusti ja isot toimijat ovat vallanneet markkinat. Solidaarisuus on pysynyt pinnalla, sillä se on osannut rajata kohteensa tarkasti. Parhaillaan itäisessä Afrikassa on käynnissä projekti Tytärten puolesta, jonka tavoitteena tyttöjen silpomisen lopettaminen, ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ, Jukka Pääkkönen kertoi.
Teksti Annakati Mattila
Kuva Hannu Ohvo