SDP.N HISTORIA, OSA 5 ILMESTYI 31.8.2024
– Laatinut tunnettu talous- ja sosiaalihistorian asiantuntija Matti Hannikainen.
– Historiatoimikunnan puheenjohtajana toimii Erkki Liikanen ja hänen lisäkseen historiantutkimuksen asiantuntemusta edustavat Pauli Kettunen,
Seppo Hentilä, Jukka Pekkarinen, Maria Lähteenmäki ja Tapio Bergholm.
TYÖVÄENLIIKE MURROKSESSA
Mikko Majnderin SDP:n historian 4. osa päättyy ylimääräiseen puoluekokoukseen 1957, jolloin puolue jakaantui kahteen ryhmään. Jakaantuminen koski myös laajemmin sosialidemokraattista työväenliikettä (ay-liike, urheiluliike, naisliike, nuorisoliike)
Myöhäinen rakennemuutos loi paineita yhteiskunnalliseen muutokseen ja teollistamiseen, suuret ikäluokat olivat tulossa työmarkkinoille.
Vuodet 1957-1975 olivat talouskasvun aikaa, mutta kasvuvauhdissa oli vuosittaisia eroja.
Myös hyvinvointivaltiosta alettiin puhua.
PUOLUEHAJAANNUS
Puoluetoimikuntaan valittiin vain puheenjohtajaksi valitun Väinö Tannerin tukijoita ylimääräisessä puouekokouksessa 1957.
Heinäkuun 1958 eduskuntavaaleihin mentiin jakaantuneena: vaalitappio, vasemmistoenemmistö ja SKDL suurimmaksi puolueeksi.
Hajaannuksen kierre jatkui ja TPSL perustettiin toukokuussa 1959.
KORPIVAELLUS 1958-1966
SDP ajautui sivuraiteelle ja hallitusten ulkopuolelle.
Vuoden 1962 presidentinvaaleissa yritettiin porvaripuolueiden kanssa syrjäyttää Kekkonen Honka-liiton avulla. Liitto hajosi noottikriisiin 1962 ja Kekkonen valittiin uudelleen. Ehdokkaaksi suostuneelle Rafael Paasiolle tulos oli heikko.
Eduskuntavaaleissa 1962 SDP:n kannatus oli vain 19,5% ja TPSL:n 4,4%.
TYÖ JA TURVA
Maatalouden rakennemuutos ja suurten ikäluokkien tulo työmarkkinoille lisäsi teollistamispolitiikan tarvetta. Samalla syntyi painetta hyvinvointivaltion refofmeihin: vuosilomat, työttömyysturva, työeläkkeet ja sairausvakuutus 1960-1963.
Ulkopoliittisesti sivuraiteella ja oppositiossa ollut SDP vaikutti silti merkittävästi yhteiskuntareformin toteutumiseen ja niiden sisältöön.
KÄÄNNE 1963
Rafael Paasio valittiin puheenjohtajaksi kesäkuussa 1963 vastaehdokkaana Veikko Helle. Paasion vaatimuksesta Väinö Leskinen syrjäytettiin puoluetoimikunnasta.
Syyskuussa 1964 Kekkonen puhe Helsingin työväentalolla oli vastaantulo, mutta ulkopoliittinen linja ei ollut neuvottelukysymys.
Kuntavaaleissa 1964 SDP nousi suurimmaksi puolueeksi.
Leskinen kääntyi 1965 Kekkosen tukijaksi ja mm. Emil Skog, Matti Lepistö ym. palasivat TPSL:stä takaisin SDP:hen.
SOSIALIDEMOKRATIAN KEVÄT
SDP:lle suuri vaalivoitto maaliskuun 1966 eduskuntavaaleissa (27,2%, 55 kansanedustajaa, Turun pohjoinen vaalipiiri 30,6%).
Margit Eskman, Väinö Vilponemi, Antti-Veikko Perheentupa.
Uljas Mäkelä, Olavi Lindblom jäi valitsematta.
Kelpo Gröndahl, Aulis Juvela, Irma Rosnell, SKDL
Paasio valittiin toiselle kaudelle marraskuun 1966 puoluekokouksessa, Erkki Raatikaisesta puoluesihteeri.
Pitsinki nimitettiin Uudenmaan maaherraksi.
VAIKEAT HALLITUSVUODET 1966-1970
Paasion hallituksen aloittaessa taloustilanne oli hankala ja julkisen talouden sopeutus jakoi SDP:tä.
Presidentinvaaleissa 1968 mentiin Kekkosen taakse.
Puolueneuvoston ”palatsivallankumouksen” jälkeen Paasio luopui pääministeriydestä ja 1968 Koivistosta tuli pääministeri.
Merkittävää oli myös se, että 1968 SDP:n valtuuskunta matkusti Moskovaan ja tämä vahvisti Paasion asemaa.
TASA-ARVOINEN YHTEISKUNTA
Paasion-Koiviston hallitusten merkittävin saavutus oli pitkään valmisteltu peruskoulu-uudistus. Astui voimaan asteittain 1972-1977.
Puoluetuki 1967 lisäsi puoluerahoituksen läpinäkyvyyttä ja toi varoja toiminnan uudistamiseen.
Vaalilain uudistamisesta ja äänioikeusikärajasta oli erimielisyyttä 1969-1970.
Turun puoluekokouksessa 1969 Paasio kolmannelle kaudelle ja Kalevi Sorsasta puoluesihteeri.
AIKALISÄ
Hajoitusvaalit 1972 oli menestys, 55 kansanedustajaa. Nuorten esiinmarssi jatkui. Vaalipiirimme edustajat olivat Eskman, Mäkelä, Vilponiemi ja uutena Pirkko Työläjärvi.
VAHDINVAIHTO
Keväällä 1975 asetuttiin Kekkosen uudelleen valinnan taakse. Lähes kolme vuotta ennen vaaleja.
Jyväskylän puouekokouksessa 1975 Kalevi Sorsa valittiin puheenjohtajaksi, Ulf Sunqvist puoluesihteeriksi ja Pirkko Työläjärvi varapuheenjohtajaksi.
Seppo Tarkkanen
lähde: Erkki Liikasen alustus historiaseminaarissa 3.10,2024 Porin valtuuston istuntosalissa.
kuvat: Arja Tarkkanen