Laulujuhlaperinne on Viron kulttuurin kivijalka. Näin sanoo Hirvo Surva, joka on ensi vuoden 2025 laulujuhlien yleisjohtaja ja vastaa viime kädessä kymmeniintuhansia kuorolaisia kokoavan tilaisuuden onnistumisesta.
Viron kielen ja kulttuurin suojeleminen on kirjattu maan perustuslakiin. Survan mielestä niin pitääkin olla, sillä pienten kansojen säilymisen edellytyksenä on, että niiden kieli ja kulttuuri säilyvät.
Hän moittii vallanpitäjiä kuitenkin siitä, että sanat ja teot ovat ristiriidassa keskenään. Laulujuhlat on suurtapahtuma, joka tuo Tallinnan laulurinteelle joka viides vuosi noin 30 000 kuorolaulajaa ja vielä enemmän kuuntelijoita. Surva tähdentää, että kuorot tarvitsevat tukea harjoitteluunsa ja valmistautumiseensa myös laulujuhlien välillä. ”Ei kuoro ole hyllytavara, joka vedetään joka viides vuosi esiin ja viedään nähtäville,” Surva puuskahtaa.
Hirvo Surva oli vasta 15-vuotias, kun hän esiintyi ensimmäisen kerran kuoronjohtajana. Kokemusta tästä vaativasta tehtävästä hänelle on nyt ehtinyt karttua 45 vuoden ajalta ja tutuksi ovat tulleet lukuisat nais-, mies- ja lapsikuorot, joita hän on johtanut eri puolilla Viroa. Nykyisin hänen ohjauksessaan on myös Viron Kansallisooppera Estonian poikakuoro.
Viron laulujuhlilla on pitkät perinteet, sillä ensimmäisen kerran niille kokoonnuttiin jo vuonna 1869. Juhlat saivat alkunsa Tartossa, mutta vuodesta 1896 lähtien niille on kokoonnuttu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta viiden vuoden välein Tallinnassa.
Laulujuhlaperinne ei katkennut neuvostoaikanakaan. Vaikka vallanpitäjät määräsivät, mitä laulettiin, yleensä saatiin joukkoon sujautetuksi myös virolaisille rakkaita lauluja – jollei muuten, niin spontaanisti yhteisesti laulettavina ylimääräisinä lauluina. Viron uudelleenitsenäistymistä on kuvattu laulavaksi vallankumoukseksi. Laulamisella onkin vahva osa niissä tapahtumissa, joiden ansiosta maan itsenäisyys palautui vuonna 1991. Yhtenä tapahtuma alkupisteenä voi pitää sitä, kun vuonna 1988 laululavalle kokoontui noin 300 000 ihmistä laulamaan isänmaallisia lauluja ja esittämään poliittisia muutosvaatimuksia.
Laulujuhlaperinne on säilynyt vahvana myös maan uudelleenitsenäistymisen jälkeen. Kun vuonna 2019 vietettiin 150-vuotislaulujuhlia, niin kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet laulurinteelle kuuntelemaan kuorojen esityksiä ja laulamaan yhdessä. Marraskuussa 2003 Viron laulujuhlat kirjattiin Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Teksti Annakati Mattila
Kuvat Annakati Mattila ja Hannu Ohvo